Siirry pääsisältöön

NordGenin ja Luonnonvarakeskuksen isännöimässä tilaisuudessa kuultiin neljän eri asiantuntijan alustukset yhteisen keskustelun syötteeksi.

Keskustelu kävi vilkkaana, kun alkuperäisrotujen tuottajat pääsivät ääneen NordFrost-verkoston tapaamisessa. Byrokratian haasteet, geenivaraohjelmien sisältö ja tiedonkulku nousivat keskeisiksi teemoiksi webinaarissa, jossa tuottajien mielipiteet nostettiin avainasemaan.

Digitaalinen iltapäivä houkutteli yli 40 aktiivista osallistujaa keskustelemaan geenivaratyön nykytilasta ja haasteista Suomessa. NordGenin ja Luonnonvarakeskuksen isännöimässä tilaisuudessa kuultiin neljän eri asiantuntijan alustukset yhteisen keskustelun syötteeksi. Tilaisuudessa mukana olivat myös Suomen kansalliset kasvi- ja eläingeenivarohjelman koordinaattorit.

Geenivarojen polku

Tuottajat ovat tärkein lenkki geenipankkiprosessin ketjussa. NordFrost-verkoston päämääränä on tavoittaa tuottajat ja viitoittaa kohta kohdalta geenivarojen polku maatilalta kryotankkiin saakka. NordGenin kotieläinsektorin johtaja Mervi Honkatukia kertoo, että kaikki tuottajat eivät ole tietoisia kasvattamiensa alkuperäisrotujen ainutlaatuisuudesta – eivätkä he välttämättä saa palautetta tai ohjausta työssään. – Matkan varrella on toistaiseksi ratkaisemattomia haasteita, joista moni liittyy tiedon kulkuun toimijoiden välillä. Erityisesti sillä, että tieto tavoittaa oikeat toimijat ajoissa, on ratkaiseva merkitys geenivarojen tehokkaassa tallettamisessa, sanoo Honkatukia.

Vuoropuhelu ratkaisevassa roolissa

Tuottajilta löytyy usein käytännön kokemusta asioista, joita tutkijat ja viranomaiset eivät aina osaa ottaa huomioon. Ryhmäkeskusteluissa esiin nousseita kenttää puhuttavia teemoja työstetään eteenpäin NordFrost-hankkeessa eläingeenivarojen osalta yhdessä geenivarakoordinaattorin kanssa. – Tarkoituksenamme on miettiä yhteisvoimin, miten asioita voisi tehdä toisin ja paremmin tukea tuottajia heidän työssään, sanoo Honkatukia.

Tuottajat kertovat ajan haasteista

Suomenkarjan ryhmäkeskusteluun osallistunut luomukarjatilan yrittäjä Anne Rintamäki kertoo, että tuottajat voivat tehdä entistä suunnitelmallisempaa geenivaratyötä vain, jos siihen annetaan ohjeet ja työkaluja. – Kentälle pitäisi saada yhteinen näkemys siitä, mitä eläinainesta meidän ennen kaikkea tulisi säilyttää. Tuottajat tarvitsevat tähän selkeää ohjeistusta. Pohjaksi pitäisi siis tehdä myös kartoitustyö eläinaineksesta. Annen toiveena on, että eri tahot tekisivät entistä enemmän yhteistyötä geenivarojen tiimoilta. Lisäksi tarvitaan tietoa; esimerkiksi Norjassa käytössä on hyvä raportointimalli, jonka tavoitteena on kannustaa ja tukea tuottajia työssään.

Asiantuntemusta ja vertaistukea

Agronomi ja neljännen polven mehiläistarhaaja Stanislav Jaš liittyi geenivarojen hallintaa koskevaan keskusteluun. Suomen Tumman Mehiläisen Hoitajat ry:n sekä SLC:n jäsenenä hän edustaa mehiläishoitajia myös kansainvälisissä yhteyksissä. – Tahdon tutustua Suomessa tehtävään suojelutyöhön ja vertailla Pohjoismaisia työtapoja Ranskassa, Belgiassa ja Tšekeissä tapahtuvaan työhön, josta minulla on omaa kokemusta. Jašia kiinnostaa NordGenin toiminta ja tutkimustoiminta yleensäkin. – Geenivarojen kestävä hoito edellyttää soveltavaa tutkimusta ja yhteistyötä monien eri tahojen, kuten esimerkiksi maataloustuottajien, kanssa. Kaipaan kuitenkin myös ajantasaista käytännön tietoa eri tukimahdollisuuksista maatiasrotujen säilytämistyöhön.

Aktiivinen rooli

NordGen on mukana pohjoismaisessa geenivaratoiminnassa kansallisten toimijoiden rinnalla tarjoamalla tarvittaessa asiantuntemustaan ja työkaluja. Honkatukia kertoo, että hankalissakin tapauksissa on hyvät mahdollisuudet löytää asiantuntevaa apua ja vertaistukea NordGenin laajoista verkostoista: – Tahdomme olla ajan hermolla ja tietää, mistä kenttä puhuu. Jos olemme tietoisia haasteista, voimme tukea tuottajia ajoissa ja paremmin. Yllä oleva kuva: Per Kryger