Vuosikymmen pohjolantummanmehiläisen suojelutyötä – verkoston asiantuntijat kokoontuivat vuosittaiseen kokoukseensa.
Tilaisuuteen osallistui 20 asiantuntijaa aina mehiläistenhoitajista tutkijoihin ja kansallisten yhdistysten jäseniin asti.
Kymmenen vuotta sitten perustettu Brown Bee Network -työryhmä aloitti selvittämällä pohjolantummanmehiläisen tilannetta ja tulevaisuuden näkymiä. Tänään pohjolantummanmehiläisen geenivaroja hoidetaan osana kansallisia geenivaratoimenpiteitä eri Pohjoismaissa. NordGen on tyytyväinen luotsaamansa verkoston saavutuksiin. Nyt on aika asettaa uusia tavoitteita ja laajentaa verkostoa.
Tänä vuonna kymmenvuotisen merkkipaalun saavuttava verkosto kokoontui vuosittaiseen tapaamiseensa verkon välityksellä. Tilaisuuteen osallistui 20 asiantuntijaa aina mehiläistenhoitajista tutkijoihin ja kansallisten yhdistysten jäseniin asti.
Kansalliset suojeluohjelmat
Pohjolantummamehiläinen on uhanalainen, vaikka verkoston pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Geenivarojen tilannetta kartoittamaan perustettu asiantuntijajoukko aloitti työnsä projektityönä. Projektin tavoitteena oli selvittää pohjolantummanmehiläisen uhanlaisuustilanne ja tuottaa säilytystyölle yhteiset suositukset. Lopullisena tavoitteena oli saada alkuperäinen mehiläiskanta kansallisten geenivaratoimenpiteiden pariin. Alunperin vuonna 2014 julkaistu säilytystoiminpideiden suositukset päivitettiin 2019. Lisäksi pohjolantummanmehiläisen hoitokäytäntöjä on tallennettu Brown Bee Wikiin. – Pohjolantummamehiläinen on saanut ansaitsemaansa huomiota. Mehiläinen on liitetty osaksi kansallisia geenivaratoimenpiteitä, mikä on vauhdittanut kansallista suojelutoimintaa monissa Pohjoismaissa”, NordGenin kotieläinekspertti Maria Kjetså sanoo.
Kunnianhimoisempien tavoitteiden aika
Maria Kjetså toivoo, että verkosto kiinnittää jatkossakin huomiota alkuperäisrodun asemaan. Tavoitteena on varmistaa, että kussakin Pohjoismaassa on elinkelpoisia mehiläiskantoja, joilla on toivottuja ominaisuuksia. – Yksi verkoston tehtävä on käynnistää uusia tutkimushankkeita ja tuottaa kaivattua tietoa. Olemme aloittaneet mehiläiskantojen DNA-testaamisen pienessä mittakaavassa rotupuhtauden määrittämiseksi. Toivomme pääsevämme tekemään enemmän pohjolantummanmehiläiselle DNA-tason kartoitusta ja tutkimaan niiden sopeutumista paikallisiin olosuhteisiin", Kjetså kertoo ja jatkaa: – Verkoston seuraavalle vuosikymmenelle tarvitaan kunnianhimoisempia tavoitteita”