Uusi projekti tarkentaa yhteispohjoismaista näkemystä geenivarojen saatavuudesta ja edunjakamisesta
Asiantuntijaseminaarit ovat osa monialaista hanketta, jonka tavoitteena on saavuttaa yhteispohjoismainen näkemys, joka myös noudattaa kansainvälisiä sopimuksia.
Tutkijoille ja kasvinjalostajille geenivarojen saatavuus on juuri nyt tärkeämpää kuin koskaan ilmastonmuutoksen ja vähentyvän biologisen monimuotoisuuden vuoksi. Myös geenivarojen käytöstä syntyvät edut on jaettava oikeudenmukaisella tavalla. Geenivarojen saatavuus ja etujen jakaminen ovat vaikeita ja monimutkaisia asioita, mutta NordGen on nyt järjestämässä asiantuntijaseminaareja osana monialaista hanketta, jonka tavoitteena on saavuttaa yhteispohjoismainen näkemys, joka myös noudattaa kansainvälisiä sopimuksia.
Lähes 20 vuotta sitten julkaistiin raportti
“Access and Rights to Genetic Resources. A Nordic Approach”)
. Siitä ilmenee tarve kehittää yhteispohjoismaista lähestymistapaa
biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen (CBD)
sekä strategiaa, joka huomioi asiaan liittyvät poliittiset, oikeudelliset ja biologiset näkökulmat. Viime vuosikymmenien aikana on hyväksytty ja pantu täyt
äntöö
n uusia kansainvälisiä sopimuksia; muun muassa
Elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus
(ITPGRFA) sekä
Nagoyan pöytäkirja.
– Uusien kansainvälisten sopimusten ja biologisen monimuotoisuuden vähentymisen myötä on selvää, että vuoden 2003 raporttia on päivitettävä. Pohjoismaat ovat riippuvaisia yhteistyöstä geenivarojen saatavuudessa. Hyötyisimme siitä, että voisimme jakaa näkemyksemme kansainvälisen yhteisön kanssa, sanoo NordGenin johtaja Lise Lykke Steffensen.
Kalmarin julistus
Pohjoismailla on ainutlaatuinen lähestymistapa geenivarojen suhteen, koska NordGenin turvaama pohjoismainen siemenkokoelma nähdään yhteispohjoismaisena hyödykkeenä. Tämä todettiin niin sanotussa
Kalmarin
julistuksessa
vuonna 2003, joka oli suora tulos edellä mainitusta raportista. Raportista ilmenee, että NordGenin säilyttämät siemenet ovat vapaasti käytettävissä muun muassa tutkimukseen, kehitykseen, kasvinjalostukseen ja koulutukseen. Monissa muissa maissa geenivarojen saatavuuteen liittyvät sopimukset koskevat vain viljelyskasveja, joita säännellään ITPGRFA:n kehittämässä ns. monitahoisessa järjestelmässä (Multilateral System, MLS).
– Kalmarin julistus on NordGenin työn perusta. Viimeisin kehitys kansainvälisellä tasolla on kuitenkin herättänyt kysymyksiä siitä, josko asiakirjaa olisi päivitettävä. Asiantuntijaseminaarit opastavat Pohjoismaita toimimaan asiassa oikein, Steffensen sanoi.
Viisi seminaaria
NordGen on järjestänyt kolme digitaalista seminaaria eläin- ja kasvigeenivaroista. Kesäkuun alussa järjestetään kaksi seminaaria, joiden aiheina ovat
metsien geenivarat
ja
luonnonvaraiset geenivarat
. Seminaarit, sekä niiden pohjalta laadittava raportti, ovat osa “Access and Rights to Genetic Resources – a Nordic Approach (II)”-projektia, jonka rahoittaa
Pohjoismaiden ministerineuvosto
.
Tulokset esitetään useissa kansainvälisissä foorumeissa, kuten CBD:n COP15:ssa, ITPGRFA:n hallinnossa sekä Elintarvikkeiden ja maatalouden geenivarojen komissiossa
(CGRFA)
,
jossa keskustellaan geenivarojen saatavuudesta ja etujen jakamisesta.
– Geenivaramme turvaavat ruokamme, lääkkeemme, suojamme, bioteknologiamme, energiamme ja monia ekosysteemipalveluita. Raportin tarkoituksena on tarjota opastusta ja työkalut näiden geenivarojen kestävään käyttöön. Asia koskee monia eri sidosryhmiä, eikä yhteisen näkemyksen luominen ole helppoa. Uskomme kuitenkin, että yhteispohjoismainen lähestymistapa tulee olemaan hyödyksi kaikille osapuolille, Lise Lykke Steffensen sanoi.