Siirry pääsisältöön

Uusi hanke kerää tietoa, jonka avulla voidaan kehittää suuntaviivoja hevosrotujen kestävään suojeluun.

Niillä on pitkä häntä, karvat ja harja – mutta kuinka pohjoismaiset hevosrodut ovat sukua toisilleen? NordGen yhteistyökumppaneineen selvittää juuri tätä kolmivuotisen projektin kautta. Yksi hankkeen tavoitteista on kerätä tietoa, jonka avulla voidaan kehittää suuntaviivoja hevosrotujen kestävään suojeluun.

NordGenin koordinoiman Nordic Native Horse -verkoston myötä syntyneen projektin tutkimusryhmä koostuu bioinformaatikoista, geenitutkijoista sekä pohjoismaisten alkuperäisrotujen rotujärjestöjen edustajista. Työryhmän edustajat kartoittavat pohjoismaisten hevosten alkuperäisrotuja. Hankkeen alkuvaiheessa näytteitä on kerätty lähes 100 ruotsalaisesta ja norjalaisesta hevosesta, jotka edustavat seitsemää eri rotua. – Näytteiden perimän emäsjärjestys selvitetään sekvensoimalla. Näin saamme paljon tietoa rotujen sisäisestä perinnöllisestä monimuotoisuudesta sekä rotujen ainutlaatuisista että yhteisistä geenivarianteista. Tietoa voidaan sitten käyttää pohjoismaisten rotujen välisen sukulaisuuden määrittämiseen. Tämän avulla saadaan myös lisätietoa siitä, mitkä geenit antavat roduille niille tyypilliset, ainutlaatuiset ominaisuudet. Pohjoismaisten hevosrotujen perimän yksityiskohtaisella kartoituksella saamme tietoa mahdollisista sairauksia aiheuttavista geenivarianteista. Geenien kartoittaminen on tärkeää tulevan jalostustyön ja hevosrotujen säilyttämisen kannalta, kertoo hankkeen koordinaattori ja NordGenin kotieläinasiantuntija Maria Kjetså. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat NordGen, Ruotsin maatalousyliopisto (SLU), Norjan ympäristö- ja biotieteiden instituutti (NMBU) ja Norjan hevosenjalostuksesta vastaava Norsk Hestesenter. Tutkimuksen rahoittaa Stiftelsen Hästforskning. Hankkeessa käytetään geneettistä karakterisointia työkaluna pohjoismaisten alkuperäisrotujen kestävään jalostukseen tarvittavan tiedon saamiseksi. Hanke kestää vuoteen 2024 asti.

Useat hevosrodut sukupuuton partaalla

Kaikki pohjoismaisten hevosrotujen populaatiot eivät  ole yhtä suuria. Islanninhevonen on vientimenestys, jolla on satojatuhansia yksilöitä ympäri maailmaa. Useimpien muiden pohjoismaisten hevosrotujen tilanne näyttää huomattavasti synkemmältä. Esimerkiksi färsaartenhevosen ja norjalaisen pohjanhevosen populaatiot ovat niin pieniä, että ne ovat pian vaarassa kuolla sukupuuttoon. Jos tätä negatiivista suuntausta  ei pystytä kääntämään , on olemassa suuri riski, että hevosrodut ja niiden perinnöllinen monimuotoisuus katoavat lopullisesti. – Meille on siksi erittäin tärkeää, että hankkeen tulokset hyödyttävät pohjoismaisten hevosrotujen parissa työskenteleviä. Hankkeen tulokset ovat tärkeitä paitsi rotujen jatkuvan jalostustyön kannalta,  myös siksi, että niiden avulla voidaan osoittaa näiden rotujen ainutlaatuisuus, Maria Kjetså sanoo. Valitessaan rotujen edustajia, ovat hankkeen osapuolet tutkineet hevosrotujen kantakirjoja  varmistaakseen sen, etteivät hevoset ole liian läheistä sukua toisilleen. Näin rotujen näytteet edustavat rodun sisäistä perinnöllisen monimuotoisuuden kirjoa. Näytteitä on otettu 20–30 hevosrotua kohden. Syksyn aikana kerätään viimeiset näytteet ennen DNA-analyyseja. Tämän jälkeen populaatiotason tulokset analysoidaan ja tulokset jaetaan kaikille kiinnostuneille, erityisesti jalostusorganisaatioihin. Seuraavista hevosroduista on tähän mennessä kerätty näytteitä: Pohjoisruotsinhevonen Ruotsinardennienhevonen Gotlanninruss Ruotsin ja Norjan kylmäverinen ravuri Dölehevonen Pohjanhevonen Vuonohevonen Färsaartenhevonen Hankkeeseen osallistujat keräävät myös Islannin, Suomen ja Tanskan tutkijoilta tietoja aiemminn otetuista näytteistä, jotta voidaan saada parempi yleiskuva löydetyistä geneettisistä variaatioista pohjoismaisissa hevosroduissa.