Muinaiset luulöydöt - avain tunturilehmien yhteiseen historiaan?

2020.10.14

Oliko viikingeillä lehmiä? Entä millainen yhteys viikinkien muinaisilla lehmillä on nykyisiin tunturirotuihin? Toivomme saavamme muan muassa tähän vastauksen projektissa, jossa selvitetään tunturirotujen yhteistä alkuperää ja kulttuurihistoriaa.

Oliko viikingeillä lehmiä? Entä millainen yhteys viikinkien muinaisilla lehmillä on nykyisiin tunturirotuihin? Toivomme saavamme muun muassa tähän vastauksen 3MC-projektissa (Pohjoiset tunturikarjat), jossa selvitetään tunturirotujen yhteistä alkuperää ja kulttuurihistoriaa.

Wilhelminan kunnassa sijaitsevassa Vardofjäll on yksi harvoista paikoista tunturi-Ruotsissa, jossa vielä korjataan niityiltä heinää kotieläimiä varten. Täällä asuu myös Ingrid Svarto. Ingrid on yksi paluumuuttajista - vuonna 1978 hän muutti miehensä kanssa Tukholmasta vanhempiensa maatilalle. Muutama vuotta myöhemmin he alkoivat entisöidä tilaa maanviljelykäyttöön. Entisöintitöiden yhteydessä puiden ja pensaiden alta paljastui matala, soikea rengasseinämä. – Muutama vuosi sitten löysin vuokramailtamme vanhaa kuivausuunia muistuttavan jäännöksen. Kaivettuani syvemmältä löysin pari palaa hiiltä ja pari suurta palanutta kiveä. Noin 70 cm kaivamisen jälkeen lapioni osui johonkin kovaan, kertoo Ingrid Svarto.

Vanha nautaeläin

Luulöytö osoittautui jonkun suuremman eläimen nyljetyksi ja jalattomaksi luurangoksi. Aluksi Inger epäili, että se saattaisi olla saamelainen karhunhauta. Kallo osoittautui kuitenkin kuuluvan märehtijälle. Ingrid arveli sen olevan pieni naarashirvi, sillä kallo oli sarveton. Kyseessä olisi saattanut olla uhri, sillä putkiluut olivat ehjiä. Ingrid otti yhteyttä Västerbottenin museoon, mistä alaleuka lähetettiin osteologin arvioitavaksi. Luuranko paljastui nautaeläimeksi. Nyt alaleuasta irrotettu hammas on lähetetty radiohiilianalysoitavaksi luulöydön iän määrittämiseksi. Jatkossa luurangosta eristettävää muinais-DNA:ta verrataan muiden tunturilehmien perimään rotujen keskinäisten suhteiden selvittämiseksi osana NordGenin johtamaa 3MC - Pohjoiset tunturikarjat - projektia. Hankkeen tarkoituksena on selvittää pohjoismaisten tunturirotujen alkuperää ja historiaa. – Tämä on jännittävä luulöytö. Se on merkityksellinen hankkeemme kannalta, vaikka osoittautuisikin suhteellisen tuoreeksi, esimerkiksi 1900-luvun alusta. Meillä on käytettävissä laaja nykyisten pohjoismaisten nautarotujen DNA-aineisto. Sen lisäksi keräämme hankkeen aikana muinais-DNA-aineiston hyödyntämällä aiemmin löytyneitä arkeologisia luulöytöjä. Yhdistämällä muinais- ja nyky-DNA-aineistot luulöydön perimään toivomme ratkaisevamme tämänkin luurangon  arvoituksen, kertoo NordGenin kotieläinsektorin johtaja Mervi Honkatukia.

Sensaatio

Löytöpaikka antaa viitteitä siihen, että löytö voisi olla vanha. Vardöfjäll sijaitsee kauppareitin varella, jota on käytetty kivikaudesta 1940-luvulle saakka. -Noin 50 metrin päässä luurangosta löysin rikkoutuneen rautakirveen ja ylhäällä tunturilta noin viiden kilometrin päässä on löydetty varhainen viikinkiaikainen hautapaikka. Entä jos luulöytö kuuluu samaan ajanjaksoon - se olisi sensaatio, sanoo Ingrid Svarto.

Kuvat: Susanne Sundström /Västerbotten museum, Ingrid Svarto