Kyyttö korvaa raivaussahan – laiduntavat lehmät ylläpitävät pohjoisen perinnemaisemia

2021.09.06

Miksi kotoperäiset rodut sopivat niin hyvin uhanalaisten biotooppien hoitoon? Voiko lehmä todella korvata harjasahan? Ilmari Majuri, Oukamäen tilan isäntä, pitkänlinjan maatiaiskarjojen puolestapuhuja, puhuu laiduntamisen merkityksestä.

Miksi kotoperäiset rodut sopivat niin hyvin uhanalaisten biotooppien hoitoon? Voiko lehmä todella korvata raivaussahan? Ilmari Majuri, Oukamäen tilan isäntä ja pitkänlinjan maatiaiskarjojen puolestapuhuja, puhuu laiduntamisen merkityksestä.

NordGenin koordinoima hanke “3MC – Pohjoiset tunturikarjat” elvyttää vanhaa alkuperäisrotujen kulttuuriperintöä, johon laiduntaminen kuuluu oleellisesti. NordGenin kotieläinsektorin johtaja Mervi Honkatukia näkee laidunnusperinteen elvyttämisen tärkeänä säilytystyössä. – Maatalouden murroksen ja pienviljelyn ja maatiaiskarjojen hävitessä myös luonnonniittyjen laidunnus hiipui. Laiduntavia eläimiä tarvitaan, jotta maisema säilyy avoimena. Maatiaisrodut sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Laiduntavia eläimiä tarvitaan myös lisäämään ihmisten hyvinvointia ja muistuttamaan alkuperäisten rotujen olemassaolosta.

Karja laiduntaa tulvaniittyjä

Perinteen elvyttämiseen osallistuu Ilmari Majuri, jonka karja laiduntaa 20 hehtaaria luonnonniittyjä Tornionjoen rannoilla. Torniota on vanhastaan sanottu karjakaupungiksi. Vapaana virtaavan rajajoen rannat ylläpitivät perinteisen maatalouden aikaan kukoistavaa karjataloutta. Tätä perinnettä jatkaa Ilmari Majuri, Oukamäen tilan isäntä, pitkänlinjan maatiaiskarjojen puolestapuhuja ja monille 3MC-hankkeen seuraajille tuttu tiedontuottaja. – Isojen talojen vauraus perustui täällä tulvaniittyihin. Ilmasto on suosiollinen ja tulvan tuomat ravinteet pitävät rannat runsaskasvuisina. Rantaniityt on lohkottu pieniin kaistaleisiin eli ne ovat olleet hyvin arvokkaita, Majuri kertoo.

Biodiversiteetille elintärkeä

Lapin ELY-keskuksen biologi Marianne Tolonen on inventoinut Majurin laidunalueen

yhteydessä. Hän näkee työssään lukuisa umpeenkasvaneita niittyjä, jotka ovat maatalouden murroksen myötä jääneet hoitamatta. Monipuolisen kohteen perinnebiotooppiarvon on kuitenkin mahdollista nousta kunnostustoimien ja pitkäjänteisen laidunnuksen myötä. – Edustavimmat tulvaniityt löytyvät Suomessa täältä pohjoisesta. Ilmarin hoitokohteessa esiintyy Tornionjokivarren perinnebiotooppikohteille tyypillisiä tulvaniittyjä. Lisäksi kohteeseen sisältyy muita kosteita ja tuoreita niittyjä sekä metsälaitumia ja kunnostettavia hakamaita, kertoo Tolonen.

Konkreettisia muutoksia maisemassa

Ilmari Majuri kehuu kyyttöä erinomaiseksi laiduntajaksi ja monimuotoisuuden pelastajaksi. Karjanhoitaja näkee konkreettiset muutokset maisemassa. – Nauta on biodiversiteetille elintärkeä. Kyyttölaitumilla pääskyset lisääntyvät huomattavasti. Sähkölangat ovat täynnä pääskysiä, mutta lammas- ja hevoslaitumilla en huomaa aivan samaa, Majuri kuvailee. Kilpailu valosta ja elintilasta on monen perinnebiotoopilla viihtyvän kasvilajin kohtalo. Kun niityn hoito loppuu, matalakasvuiset niittylajit joutuvat väistymään korkeakasvuisten tieltä. Hylätyt rehevät niittypohjat kasvavat nokkosta, happaman maaperän taas valtaa mesiangervo. Majuri kertoo, että kyyttö tulee hyvin toimeen pelkästään näillä kasveilla, ja samalla raivaa tilaa matalille niittylajeille. – Jo ensimmäisenä vuonna kuloheinä häviää karjan polkiessa sen. Selvästi muutoksen näkee toisena ja kolmantena vuotena. Vadelmat, mesiangervot ja horsmat taantuvat ja tilalle tulevat laidunheinät ja niittykasvit. Maisema muuttuu täysin, kun miehenkorkuinen ryteikkö häipyy.

Kyyttö korvaa raivaussahan

Majurin laitumilla ei ole tarvinnut käyttää raivaussahaa apuna. – Kyyttö hoitaa raivauksen, jos sen annetaan laiduntaa ilman lisärehua. Ja tukiehtojen mukaan lisärehua ei saa käyttää vaan idea on, että nauta köyhdyttää maaperän. Siksi laidunpaine on oleellinen asia. Ensimmäisenä vuonna eläimiä tarvitaan enemmän, jatkossa laidun ylläpitää aina pienemmän karjamäärän, Majuri kertoo.   Majurin kyytöt polveutuvat tunnetusta itäsuomalaisesta Nenosen karjasta. Emolehmiksi sopivan kyyttökarjan rehunkäyttökyky on erinomainen. Kohti parempaa maidontuotantoa tavoitteleva lapinlehmä ei taas pärjää niin hyvin luonnonlaitumella vaan tarvitsee ravinteikkaampaa rehua.

Ilmiömäinen ketteryys

Kyytön ilmiömäinen ketteryys helpottaa karjanhoitajan työtä huomattavasti. Majuri on hoitanut karjaa myös etelämpänä, ja aluksi häntä huolestutti, miten eläimet pärjäävät tulvaniittyjen upottavalla alustalla. Yksi syy näiden niittyjen hylkäämiseen olikin tuontirotujen yleistyminen. Kookkaat lypsylehmät upposivat niityille helposti ja niitä jouduttiin vetämään koko kylän voimin ylös rantaliejusta. – Aluksi pelkäsin, että eläimeni uppoavat ja vahdin karjaa hyvin tarkasti. Nyt on tullut luotto, että kyytöt pärjäävät. Ne ovat ketteriä ja niillä on myös älliä olla menemättä pahimpiin paikkoihin. Kertaakaan en ole joutunut nostamaan kyyttöä suosta, Majuri kertoo.

Yhteistyötä kaivataan

Mervi Honkatukia kertoo, että kotoperäisten rotujen käyttäminen biologisen monimuotoisuuden pelastajina sekä niiden säilyttämisestä hyötyvät kaikki. Hän uskoo

– NordGenilla teemme parhaamme luodaksemme verkostoja ja neuvomme viranomaisia geenivarojen säilyttämisestä ja kestävästä käytöstä. Näin voimme auttaa sekä eläimiä että niitä, jotka haluavat pitää niitä. Tarvitsemme Ilmari Majurin kaltaisia edelläkävijöitä, jotka voivat innostaa alkuperäiskarjojen kasvattajia perinnebiotooppien laiduntamiseen, Honkatukia päättää.

Laidunnussopimuksia ja ympäristötukea

ELY-keskusten laidunnussopimuksilla ja ympäristötuella niittytaloutta ja laidunnuksen ylläpitämää lajistoa pyritään nyt elvyttämään. Majurin oma karja saa ympäristösopimukseen kuuluvaa alkuperäisrotutukea.

hakevat yhteistyökumppaneiksi maanomistajia, yrityksiä, yhdistyksiä ja laiduneläinten omistajia. Kohteiden laiduntajiksi etsitään nautoja, lampaita ja hevosia. Eläinten omistajat voivat

n tarjoamaan laidunnuspalveluja.

ELY-keskuset ottavat mielellään vastaan ilmoituksia uusista perinnebiotoopeista. Vaikka kaikille kohteille ei voida järjestää kunnostusta ja niitä joudutaan asettamaan tärkeysjärjestykseen luontoarvojen perusteella, on edelleen arvokkaita kohteita, jotka eivät ole ELY-keskuksen tiedossa. Voit ilmoittaa potentiaalisen kohteen, vaikka et olisi sen omistaja. Kartoituksen jälkeen mahdollisia hoitotoimenpiteitä suunnitellaan yhteistyössä maanomistajan kanssa.