Hilja Solala etsii pohjoisten tunturirotujen yhteisiä juuria

NordGenin koordinoiman monitieteisen kulttuuri- ja geenivarahankkeen

-hankkeen osaajien joukosta löytyy niin arkeologeja, geenit

utkijoita

kuin myös kulttuuripuolen asiantuntijoita. Historiantutkija Hilja Solala on osa tiimiä, joka monen eri tieteen alan voimin kokoaa ja työstää Suomen, Ruotsin ja Norjan uhanalaisiin tunturikarjoihin liittyvää materiaalia tietoisuuden lisäämiseksi ja tiedotettavaksi eri kanavien kautta. Tietoisuuden lisäämisellä projekti pyrkii luomaan uusia käyttöalueita  sukupuuton partaalla olevien tunturikarjojen kestävälle käytölle. 

Hilja Solalan erikoisalana on kotieläinhistoria, johon hän on perehtynyt Tampereen yliopistossa historiantutkijana. ”Pohjoiset tunturikarjat” -projektin asiantuntijana hän etsii tunturirotujen juuria historiallisista lähteistä, kuten vanhoista kantakirjoista, aikalaiskirjoitusten karjakuvauksista sekä muista alkuperäislähteistä. 

–

Historiallisen materiaalin tutkiminen on sekä mielenkiintoista että tärkeää, sillä tunturirotujen olemassaolo on menneisyyden päätösten seurausta. Toivon, että työpanokseni toimii alustana muiden alojen osaajille. Projektiin liittyvän pelisovelluksen tekijät tarvitsevat faktoja rakentaakseen pelin juonen ja siihen sopivia tarinoita. 

3MC-projektissa eri alojen osaajat yhdistävät voimansa kartoittaakseen tunturirotujen juuria ja

yhteiskunnallisia arvoja.

Ainutlaatuisen lähestymistavan hyödyntämiseksi projekti julkaisee tieteellisen artikkelin, joka käsittelee  asiantuntijoiden yhteistyötä ja tarjoaa tiedeyhteisölle uuden metodologisen lähestymistavan uhanalaisten maatiaisrotujen tutkimisen ja säilyttämisen tueksi. 

–

Keräämäni materiaali on osa laajempaa tavoitetta kehittää monialaista menetelmää alkuperäisten rotujen tutkimiseen ja säilyttämiseen tulevaisuudessa. Kotieläinhistoriaa tutkittaessa on ehdottomasti eduksi, että mukana on eri alojen osaajia.

vakuutuin monitieteisen tutkimuksen eduista. Siinä saadaan paljon enemmän irti kuin jos yhden alan ihmiset tekevät töitä keskenään. Saadaan syvällisempää tietoa eri aloilta. 

Maatalouden historia on aina kiinnostanut Hiljaa, joka itse on hevosihminen. Maataloushistorian kautta on herännyt kiinnostus erityisesti kotieläinten historiaa kohtaan.  

–

Hevoset ja muut eläimet ovat lähellä sydäntäni ja omalta tuntuva aihepiiri. Maisterivaiheessa olin kerran hevosen historian luennolla. Ajattelin itsekseni että ”voiko tällaista tutkia? Onko tämä mahdollista?” Sitten tajusin, että ”hei, kyllä tämä on mahdollista” ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Uransa aikana Hilja on saanut puolustaa kotieläinten historiaa käsitteleviä aiheitaan, jotka nähtiin joskus marginaalisina tai muuten vain erikoisina. Nyt tilanne on ihan erilainen. 

–

Eläinten kulttuuriperintö on aiheena nosteessa. Siitähän tämä meidänkin hankkeemme kertoo. Tällä hetkellä on oikeinkin hyvä hetki tutkia eläimiin liittyvää historiaa, sillä muutkin ovat kiinnostuneita – enkä vain minä, kertoo Hilja naurahtaen ja lisää:

– Parhaillaan on menossa eräänlainen ihmisen ja eläimen suhteen uudelleenmäärittely. Koska eläinten hoito ei enää kuulu aina ihmisten jokapäiväiseen arkeen, ollaan niistä osittain vieraannuttu. Ihmiset ovat kuitenkin alkaneet huomaamaan alkuperäis- ja maatiaisrotujen merkityksen, sekä sen että niihin liittyvä perinnöllinen monimuotoisuus ja historia on säilytettävä tuleville sukupolville. Ihmisten ja karjan yhteinen taival on pitkä, ja sitä kautta historian merkitys nousee esiin. Ymmärtämällä kotieläintemme kohtaloon vaikuttaneita päätöksiä, voimme säilyttää alkuperäisrodut tuleville sukupolville.