Geenivarojen suojelua koskeva webinaari houkutteli kattavan joukon pohjoismaisia kotieläinsektorin asiantuntijoita
NordFrost-verkosto kutsui sidosryhmät kotieläinten geenivarojen suojelua koskevaan webinaariin otsikolla ”Why gene banking?”
Asenneilmapiiri maatalouden geenivaroja kohtaan, CryoArks ja pohjoismaisen punaisen lypsylehmärodun säilyttäminen. Muun muassa näitä aiheita käsiteltiin, kun NordFrost-verkosto kutsui sidosryhmät kotieläinten geenivarojen suojelua koskevaan webinaariin otsikolla ”Why gene banking?”. NordFrostin tavoitteena on vahvistaa pohjoismaista yhteistyötä kotieläinten geenivarojen säilyttämisessä.
Kuusi eri alojen asiantuntijaa pohjusti aihetta kolmetuntisessa digitaalisessa tapaamisessa, johon kokoontui 40 kuulijaa. Yksi asiantuntijoista oli tutkija Annika Tienhaara Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Tienhaara puhui väitöskirjatutkimuksestaan, jossa hän selvitti suomalaista asenneilmapiiriä ja arvoja maatalouden geenivarojen suojelua kohtaan. Tutkimus osoitti, muun muassa, että maatalouden geenivarojen suojelu ja kestävä käyttö ovat suomalaisille tärkeitä. – Suomalaiset kannattavat ajatusta maatalouden geenivarojen suojelun edistämisestä julkisin varoin. Yli 70% vastanneista kannatti entistä laajempia geenivarojen suojeluohjelmia kuluista huolimatta, sanoo Annika Tienhaara.
Aukkoja tiedon tasossa
Samaan aikaan tietämys suomalaisista kotieläinroduista on puutteellista. Vastaajista kolmasosa ei ollut koskaan kuullutkaan suomalaisista kotieläinten alkuperäisroduista ja kasvilajikkeista. Lisäksi termiä ‘geenivarat’ ei tunnettu ja se sekoittettin usein geenimuokattuihin organismeihin (GMO). Tienhaaran toinen viesti oli, että suomalaiset vastaajat suosivat geenivarojen suojelua elävinä eläiminä maatiloilla pakastegeenipankkien sijasta, mutta geenivarojen säilyttäminen geenipankeissa koetaan kuitenkin tärkeäksi varatoimenpiteeksi. Halu suojeluohjelmien tukemiseen oli voimakkaampaa kuin halu kuluttaa alkuperäisrotujen lihaa. Näiden uhanalaisten rotujemme säilyttäminen syömällä saattaa tuntua useimmista ihmisistä järjenvastaiselta, sanoo Tienhaara. Webinaarin toinen asiantuntija, Cardiffin yliopiston professori, molekyyliekologi Mike Bruford, esitteli eläinten biopankkitoimintaa Englannissa otsikolla ”Animal biobanking in the UK – expriences from the Frozen Ark and Cryoarks”. Brufordin laaja-alainen esitys kattoi aiheita Kongon tasavallan uhanalaisista okapeista aina pohjoismaiden susiin, ja hän antoi myös esimerkkejä siitä, kuinka geneettinen monimuotoisuus vähenee eläinten siirtyessä villistä luonnossa tarhaolosuhteisiin.
Mallia Englannista
Bruford kuvasi myös kuinka biopankkitoiminta on organisoitu Englannissa. CryoArks on usean yliopiston, museon, eläintarhan ja biopankin yhteistyöverkosto, kuten Frozen Ark, joka ylläpitää eläingeenivarojen pakastekokoelmia. Verkoston tarkoituksena on tuoda nämä instituutit yhteen sekä tehdä näytteiden tallentamisesta ja käyttöönotosta tutkimushankkeissa helppoa. – Me olemme koonneet 48 000 näytteen biopankin, joka ei ole suuri verrattuna muihin biopankkeihin, mutta jonka kaikki näytteet tulevat erittäin uhanalaisista lajeista ympäri maailmaa, ja me teemme lisäksi yhteistyötä muiden biopankkien kanssa ympäri maailman, sanoi Bruford. CryoArkin ydintoiminnot sijaitsevat tällä hetkellä Lontoon Luonnonhistoriallisessa museossa, Skotlannin Kansallismuseossa ja Skotlannin Kuninkaallisessa eläintieteen museossa. – Olemme parantaneet laitekantaamme Luonnonhistoriallisessa museossa, jossa meillä on kolme isoa nestetyppisäiliötä CryoArkille ja yli 20 syväjääpakastinta (-80°C), sanoi Bruford.
Punaisten rotujen tulevaisuus
Viimeinen asiantuntija oli Per-Johan Svensson, maidontuottaja ja VikingGeneticsin ruotsalaisen hallituksen jäsen. Esityksessään hän puhui pohjoismaisten punaisten rotujen säilyttämisen tärkeydestä ja kaupallisten holstein- ja jerseyrotujen kanssa käytävän kovan kilpailun aiheuttamista haasteista. – Tiedämme, että karjankasvattajien täytyy tienata elantonsa ja, että yleisesti ottaen yksi parhaista tavoista säilyttää geenejä on pitää karjassa useita rotuja, jotka ovat kilpailukykyisiä tulevaisuudessa, samanaikaisesti. VikingRed-rodun hedelmällisyys ja terveys ovat jerseytä ja holsteinia paremmat, niinpä taloudellisesti lopputulos on punaisilla roduilla sama, mikä on hyvin tärkeää, sanoi Svensson. Hän myös esitti, että sekä kaupallisten intressien että biodiversiteetin täytyy sisältyä tulevaisuuden jalostusohjelmiin. Hän myös esitti, että sekä kaupallisten intressien että biodiversiteetin täytyy sisältyä tulevaisuuden jalostusohjelmiin. – Emme voi pitää museorotuja navetoissamme, mutta tietysti siellä voi olla myös rotuja, joita uhkaa sukupuutto. Mielestäni meidän täytyy tehdä molemmat: tarvitsemme rotuja, jotka ovat maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä ja meidän täytyy pitää huolta roduista, jotka ovat uhanalaisia. Ympäristöystävällisempien rotujen jalostaminen on myös tärkeää tulevaisuuden kannalta. Tämä on minun näkökulmani maidontuottajana, sanoi Svensson.